Joulukalenteri, Luukku 11: Turvallisuus ensisijalla..

 Nyt eletään suunnilleen tai ollaan eletty lokakuussa vuoden pimeintä aikaa, joten ehkä on vielä ajankohtaista puhua näistä kuuluisista "näy liikenteessä" asioista. Voitte hyvinkin arvata, että käyttämällä heijastimia! Totta, heijastimet ovat pimeässä liikkumisen a ja o, millä muuten mustiin pukeutunut hahmo erottuu muun pimeyden joukosta. Toki yhä useammissa ulkotakeissa ja housuissa on nykyään heijastimia, mutta joskus on hyvä sujauttaa vaikka heijastinliivi päälleen jos aikoo olla liikkeellä jossain huonosti valaistetussa paikassa. Kaupunkien keskustoissa kun yleensä on hyvät valot, mutta koskaan ei kannata yliarvoida kuskien ajokykyä. 

    Eritoten hevosten kanssa lähdettäessä pimeämaastoon, on todella tärkeä olla vähintäänkin ratsastajalla heijastinliivi ja eihän se pahitteeksi ole vaikka hevoselle pistäisi heijastinloimen sekä jalkoihinkin heijastimia, liioittelu on hyväksi! Usein pimeällä on myös hankala nähdä eteensä/ minnekkään ympärille, joten myös otsalamppu on erittäin hyvä apuväline.

    

    Kun ollaan liikenteessä hevosen kanssa, kannattaa olla oikeasti vaikka turhankin tarkka ja vilkuilla joka suuntaan, tuleeko mitään ajoneuvoja. Hevonen nimittäin on luontaisestikin pakoeläin ja joidenkin ajoneuvojen kohdalla saattaa tulla oikein "läheltä piti- tilanteita.  

    Itse asiassa voisin kertoa oman versioni eräästä tapauksesta, johon Sateen kanssa jouduttiin ja sitä tosiaan voikin kutsua läheltä piti- tilanteeksi.

Oma kokemus:

    Oli kaunis kesäinen päivä ja hoitaessa Sadetta, mietittiin, että mitäs tehdään tänään? No.. sanoin, että "voisin mennä maastoon ilman satulaa." Äiti myöntyi ehdotukseeni. Tungettiin Sateen korviin korvatulpat (äänenvaimentimet), sillä eläin on niin herkkä kaikelle äänelle. Hyppäsin selkään ja lähdin iloisesti ratsastelemaan hiekkatietä pitkin. Suuntasin läheiselle peltotielle ja siinä tykitettiin Sateen kanssa (n. 20min). Sitten poikettiin leveämmälle hiekkatielle ja siinä otin kai vähän ravia, kunnes huomattiin äitin kanssa, että takaa tulee rekka. Se saavutti meitä koko ajan, eikä oikein hidastanut.. tien vieressä ei ollut minkäänlaista levennyskohtaa, johon oltaisiin voitu pysähtyä ja antaa rekan mennä ohi. No.. äitillä sattumoisin oli naru mukana ja kiinnitti sen kuolainrenkaaseen.           Rekka oli jo ihan lähellä meitä, yritettiin mennä niin ojaan kuin pystyy, mutta ei.. rekka tuli niin läheltä ja Sade sai paniikin ja kääntyi ympäri.. samassa naru lipesi äitiltä otteesta. Mä olin ihan kauhusta jäykkänä selässä.. Sade oli varmasti sentin päässä rekasta ja pomppi siinä hermostuneena.. rekka ei yhtään hiljentänyt, vaan jatkoi matkaansa meidän ohi, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun tilanne oli ohi, (kukaan ei siis loukkaantunut) mietittiin, että kyllä oli joku suojelusenkeli asialla, nimittäin Sateen jalat olivat aivan sentin päässä rekan renkaista, jos olisi mennyt vielä sentin lähemmäksi, niin mitä siinä olisikin sitten käynyt? Varmaan jalat poikki.. mun oli pakko kertoa tuo, sillä muistan tilanteen vieläkin tosi hyvin, vaikka se varmaan tapahtuikin kesällä 2012. Eli hevosten kanssa todellakin voi sattua ja tapahtua, kannattaa olla erityisen varovainen liikenteessä!

Mitä piditte tekstistä? Oletteko itse joskus joutuneet läheltä piti- tilanteisiin?
Ainiin, kaipaisin vielä niitä kysymyksiä kysymyspostaukseen, sillä huomenna 12.12. on viimeinen päivä jolloin voi vielä kysyä!