keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri, Luukku 3: Minä ratsastajana


Nyt olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen mielipidepostaus, en tiedä oliko tämä aihe paras mahdollinen sillä oon aika huono kertomaan itsestäni mitään positiivista, mutta en kyllä oikeastaan ollut varma miten kertoisin mielipiteenä esim. kannusten käytöstä tai muusta sellaisesta, joten tämä nyt sitten aiheena..

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Millainen ratsastaja olen?
   No..hmm..mitäköhän tähän laittaisi, olen melko itsekriittinen, se tuli ensimmäisenä mieleen, jos ei onnistu, alan usein hermostumaan ja silloin menosta ei tule mitään, joskus on taas sellaisia päiviä, jolloin en niinkään hermostu, vaan yritän rauhoittaa itseni ja ryhdistäytyä siellä hevosen selässä. Ehkä olen myös hieman äkkipikainen, haluaisin, että alusta alkaen hevonen liikkuu oikeinpäin, jos ei niin tapahdu, yritän monella tapaa saada hevosen liikkumaan paremmin ja rennommin. Yleensä siinä menee jonkin aikaan ennen kuin saan esim. Sateen käyttämään kunnolla moottoria. Minulle on tärkeää onnistua edes jossain ratsastuksen aikana, jotta voin olla edes "vähän" tyytyväinen. Tärkeintähän ei ole se peräänanto, vaikka se hienolta tuntuukin, jos saisi hevosen liikkumaan hyvin ja koottuna. Joskus tuntuu, että mikään ei suju ja silloin saattaa olla vihainen itselleen ja ajatuksissaan lopettaa koko harrastus. Onneksi niin ei ole vielä käynyt, ne on yleensä vain ohimeneviä mietteitä. 
   Jos nyt sillä positiivisella mielellä vielä kertoisin itsestäni ratsastajana. En haluaisi luovuttaa, jos jokin on vaikeaa, haluaisin sen asian sujuvan, tuntuu typerältä lopettaa kesken esim, vaikea sulkutaivutusharjoitus ravissa, jos ei ole yhtään onnistumisen askeltakaan tapahtunut. Ratsastusharrastuksessa mulle tärkeintä olisi päästä eteenpäin, tällä hetkellä se on aika mahdotonta ilman minkäänlaisia valmennuksia ja säännöllistä ratsastamista. Tavoitteeni eivät ole korkealla, mutta on niitä silti olemassa. Ratsastajana kaipaan haasteita, sekä monipuolisuutta treeneihin. Minusta kentällä jatkuva kouluvääntö ei kuulosta enää kovinkaan mukavalta, tarvitsen jotain vaihtelua siiihen, jotta sitä jaksaa taas tehdä. Tälläkin hetkellä ratsastukseni kohdistuu suuremmaksi osaksi juuri kenttätyöskentelyyn. En ole koskaan oikein ollut se kouluratsastaja, vaan pikemminkin enemmän kiinnostukseni kohdistuu estepuolelle. Kouluhan on tietenkin kaiken perusta, mutta esteet ovat silti mielestäni mielenkiintoisempi vaihtoehto. Jos saisin valita, uhraisin henkeni mieluummin esteratsastukselle. Olen jonkin verran jänishousu estepuolella, mutta sekin toisaalta vain kokemuksen ja itseluottamuksen puutosta. Yleensä, mitä korkeampi este, sen mielenkiintoisemmalta esteet tuntuu, vaikka onhan niitä pikkuristikoitakin kiva treenata välillä. Tällä hetkellä en oikein voi toteuttaa tätä estepuolen treenihalua, mutta ehkä jatkossa joskus vielä.. 
   Nyt olenkin kirjoittanut niin paljon esteistä, että olisi aika siirtyä aiheesta toiseen. Jollain tapaa olen aina pitänyt myös ratsastuksessa sen vaudikkaasta puolesta. Maastossa revittäminen on niin kivaa, riippuu tietysti myös paljon siitä, onko hevonen hallinnassa. Sateella laukkasin usein maastossa ilman satulaakin ja ihan täysiä, kun olin pienempi. Jokin hurma siinä vauhdissa on..mutta toisaalta, joskus minulta löytyy taas voimia siihen hienosäätöön, kouluratsastukseen. Silloin kun löytää sen oikean asennon sieltä satulasta ja käyttää vatsalihaksia oikealla tavalla hyödyksi, saattaa istunta olla ihan kiva. Silloin on myös helpompi ratsastaa hevosta oikeaan muotoon, joskus sekin onnistuu minulta, mutta ei aina. Siihen tarvitaan kovasti halua yrittää ja hiki siinä tulee kun oikein kunnolla yrittää ja niinhän siinä kuuluukin. "Hyväksi ratsastajaksi tulee vasta, kun on pudonnut 100 kertaa hevosen selästä", sanonta kuuluu, ehkä jokainen epäonnistuminen ja tippuminen merkitsee askelta eteenpäin tässä lajissa.






 Tärkeintä ei kuitenkaan ole se menestyminen tässä lajissa, vaan se, että on kivaa, harrastuksen täytyy olla kiva, jotta sitä jaksaa myöskin treenata, joten joskus voi myös vähän irroitella ja nauttia ratsastamisesta.






Tekstiä tuli aika paljon samaan läjään, toivottavasti joku jaksoi lukea sekavan kirjoitukseni ;) Mitä mieltä tästä?
Kommentteja!


4 kommenttia:

  1. Kiva kun teit mielipidepostauksen, eikä tämä nyt mitenkään sekava ollut, jaksoin silti lukea :)

    VastaaPoista
  2. Ei ollut sekava, tän jakso lukee tosi hyvin, koska kirjotat niin mielenkiintoisesti, että nytkin tuntu jo tän olevan liian lyhyt, loppuvan liian aikasin :D

    VastaaPoista

Luethan nämä ennen kuin kysyt!

-> Sade ja Voitto ovat perheemme yhteiset hevoset, eivät minun...
-> Ratsastan epäsäännöllisen säännöllisesti noin kerran tai kaksi kertaa viikossa, enkä kisaa tai käy valmennuksissa...
-> Kuvat otamme pääosin Sony a 3000:lla, Panasonic Lumix- digijärkkärillä, puhelimellani tai joskus Canon eos 1100d- järkkärillä
-> Videot muokkaan movie makerilla

Hyväksyn asialliset kommentit, otan jonkun verran kritiikkiä vastaan, mutta Muistathan silti asiallisen kielenkäytön!
Kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen, joten ethän laita kommenttiasi kahteen kertaan ;) Kiitos..