Puskaratsastajan tavoitteet?

Hei vaan kaikille!

    Talliviikonloppu on jälleen takana, siitä selvittiin, huh. Kelitkin muuttuu vaan koko ajan pahempaan suuntaan, ei kiva. Mutta oli sää millainen tahansa niin heppahommat pitää hoitaa. Lauantaina oli aamutalli ja Sateella ratsutus. Hienostihan tamma liikkuu aina osaavan ratsastajan kanssa, eikä mitään takajalan ontumista esiintynyt ollenkaan Sateen liikkuessa. Nimittäin kenkien irtoamisen myötä Sade vähän ontui ja muutenkin jalka oli hieman lämmin, mutta nyt  se on onneksi pienen levon jälkeen parantunut. Voitto sairastaa edelleen jotain ihmeen (flunssaa?) tai muuta vastaavaa ja yskii kovasti, mutta se toivon mukaan lähtee jossain vaiheessa pois lääkkeiden avulla. Sunnuntaina meillä oli iltatalli, mutta aloitettiin tallipäivä Voiton hoidolla ja sitten kevyt juoksutus irtona kentällä. Itse asiassa hassusti hoitamisen aikana Voitto oli kummallisen pirteellä tuulella, mutta kentällä ei sitten paljoa huvittanut liikkua. Pari spurttia sain kuitenkin videoitua, jotka sitten näette tuossa lyhyessä tekemässäni koostevideossa. 

    Pääsin myös kahden viikon ratsastustauoltani Sateella ratsastamaan ja mites se ratsastus? Hirveää, kuinka pienessä ajassa olen miltei kokonaan unohtanut, miten oikeasti kuuluu ratsastaa, istunta on vähän repsahtanut ja muutenkin voin sanoa, että koko ratsastus meni aika mäntyyn. Sadetta en tässä syytä, vaan itseäni sillä musta on tosiaan alkanut tulla sellainen alkeiskurssilainen, että. Melkein koko ratsastuksen ajan mulla oli ihan outo tunne, kuin olisin jossain unessa ja vaikka kuinka yritin keskittyä ratsastukseen, en vain millään saanut tuota outoa epätodellista tunnetta pois. Siksi en myöskään pystynyt edes kunnolla ratsastamaan. Hmm, se vain oli jotain niin omistuista, että halusin ottaa asian puheeksi. No, se siitä oudosta tunteesta :D Toivon mukaan se ratsastustaito siinä ajan myötä tulisi takaisin. Muutenkin kesälomalla on enemmän aikaa keskittyä hevosteluun ja muuhun liikuntaan, jolloin taas saataisi se peruskuntokin palautettua :D 

    Tähän loppuun haluan vielä tiedottaa, että mulla on nyt aika kova urakka edessä. Nimittäin kisasuunnitelmia tiedossa. Ollaan tässä pähkäilty menevämme äitin kanssa kisoihin (ehkä) mikäli asiat sujuvat. En nyt millään tavalla aio hehkuttaa tulevia koulukisoja, mutta minusta se kuuluu tänne blogin puolelle. Viimeksi olin kisoissa vuosi sitten Liisillä ja ne olivat taas estekisat, jotka menivät aika pieleen. Huonoja muistoja siis mulla on kisoista aika paljon, mutta en aio luovuttaa asian suhteen, sillä harvoin tulee tällaista tilaisuutta. Sadekaan ei ole ihan täysin terve jaloistaan ja siksi täytyy aina olla varautunut ja muistaa hevosta eikä aina vain itseään. Yksi syy ainaiseen epäonnistumiseen kisaradalla on jännittäminen, vaikka mulla onkin allani tuttu ja turvallinen hevonen, niin miksen voi vain olla ajattelematta jännittämistä. Ehkä sen saisi säännöllisellä kisaamisella häivytettyä, mutta täytyisi vain oppia ratsastamaan se rata, eikä miettiä mitään muuta, ei tuomareita, ei mitään. Juu, tässä tätä tekstiä pukkaa, mutta halusin vain kertoa teille, jotka tämän tekstin jaksavat lukea, että en todellakaan ole mikään kisaaja, mutta kokemusta on aina kiva hankkia, oli se sitten kovan työn takana. Tietenkin ennen kisoja täytyy aika paljon harjoitella rataa, sillä vaikka kyseessä on helppo C, niin onhan se hyvä osata asiat kunnolla, eikä vain kaahottaa täydellä teholla itse tilanteessa. Nyt mun pitää pistää vaan itseni kunnolla töihin eikä vain haaveilla asian kanssa, helpommin sanottu kuin tehty?

No, tässä tätä tekstiä tuli, mutta eiköhän vuorostaan siirrytä kuviin ja koostevideoon :) Kaikki materiaali (C) Elina!

ja miten ne kädet taas menee?

tää on mun mielestä vaan jotenkin niin kiva ja tunnelmallinen kuva...

käväistiin loppukäynnit metsässä...

Mitä mieltä olette tällaisesta postauksesta? Oliko tekstiä liikaa entä kuvia ja mitä mieltä olette videosta? Koetteko itse kisajännitystä? Palaute olisi tervetullutta...